Syömishäiriöt

Syömishäiriö kehittyy usein pikkuhiljaa huomaamatta. Se voi aluksi olla vain sitä, että alkaa harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja tarkkailee, että syö terveellisesti. Uudet elintavat saavat aikaan reippaan olon. Tuntuu hyvältä, kun muutkin huomaavat muutoksen ja kannustavat jatkamaan. Anoreksiaa sairastavalla terveet elintavat kuitenkin muuttuvat sairaudeksi, kun ruokailujen kontrollointi, liikunnan harrastaminen ja laihduttaminen täyttävät kaikki ajatukset. Tulee sellainen tunne, että vaikka tekisi mitä, ei vieläkään näytä tarpeeksi hoikalta.

Syömishäiriö on merkki siitä, että asiat eivät ole hyvin. On ehkä tapahtunut jotain, mikä on järkyttänyt mieltä ja oman fyysisyyden kontrollointi luo tunnetta, että elämä on hallinnassa. Taustalla voi olla myös esimerkiksi kiusaamista, joka on vaikuttanut itsetuntoon. Ehkä kotona asiat ovat huonosti ja kokee itsensä arvottomaksi, rumaksi ja inhottavaksi. Ehkä tuntuisi helpommalta olla kokonaan näkymätön. Tällaiset ajatukset tarkoittavat sitä, että minäkuva on vääristynyt. Hyvä minäkuva rakentuu sekä positiivisista havainnoista oman itsen suhteen, että siitä, että voi hyväksyä itsessään myös huonoja puolia eivätkä ne rajoita elämää.

Syömishäiriöön liittyy usein myös ajatuksia siitä, että ruoka on inhottavaa ja jotenkin likaista. Voi myös tuntua siltä, että ei ole ansainnut sitä. Tai sitten tarvitsee sitä kipeästi selvitäkseen, mutta jälkeen päin katuu, että tuli ahmittua. Syömishäiriössä ruokaan liitty monenlaisia ajatuksia ja tunteita, mitä terveellä ihmisellä ei ole. Erityisesti siihen liittyy onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita. Ja häpeää. Terveellä ihmisellä ruokailuissa on kyse arkipäiväisestä rutiinista, jota säätelee etupäässä nälän ja kylläisyyden tunne.

Sairastunutta ei voi käskeä lopettamaan oireilua, vaan syömishäiriöstä kärsivä tarvitsee kokonaisvaltaista pitkäaikaista tukea voidakseen korjata mielensä ja minuutensa. Vaikka oireet saataisiinkin hallintaan, sairaudesta ei välttämättä ole parantunut ja oireet voivat uusia kun elämässä tulee uusia vastoinkäymisiä. Nimittäin syömishäiriössä on aina kyse jonkinlaisesta yrityksestä korjata mielentilaa.

Syömishäiriöt ovat hengenvaarallisia ja aina toisinaan joku niihin menehtyykin. Ne myös aiheuttavat monenlaisia terveydellisiä ongelmia. Useimmiten symishäiriöstä kuitenkin parannutaan tai niitä opitaan hallitsemaan kiinnittämällä huomiota riskitekijöihin. Iän myötä suhtautuminen omaan itseen muuttuu ja ihminen vahvistuu henkisesti ja pystyy kohtaamaan vaikeitakin asioita paremmin. Usein syömishäiriölle onkin erityisen altis nuorena. Aina tulisikin muistaa, että mikään ei ole lopullista. Jos on ahdistunut ja uupunut nyt, ei todennäköisesti ole sitä enää muutaman vuoden kuluttua. Täytyy vain jotenkin jaksaa raskaiden aikojen yli.

Yleisimmät syömishäiriön muodot ovat anoreksia ja bulimia. Anoreksiasta kärsivä välttelee syömistä ja säännöstelee sitä sekä on lisännyt urheilua merkittävästi. Bulimiassa toistuvat ahmimiskohtaukset, joita seuraa oksentaminen, paasto tai ulostuslääkkeiden käyttö. Häiriö voi myös muuttaa muotoaan tyypistä toiseen: esimerkiksi anoreksiasta voi kehittyä bulimia.  Myös muunlaisia syömishäiriöitä on olemassa. Masennus voi ajaa joko syömättömyyteen tai liialliseen syömiseen. Syömisongelma voi liittyä myös paniikkihäiriön kaltaisiin oireisiin tai sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

On normaalia, että esimerkiksi suruaikana ruokahalu heikkenee tai vastaavasti alkaa "syödä suruunsa". Siksi kriisitilanteissa tulisi huolehtia normaalit ruokailut ja ruokailujen järjestäminen onkin usein parasta apua ja tukea, mitä voi antaa, jos läheinen ihminen suree. Kun aikaa kuluu, mieli palautuu tasapainoon ja tilanne yleensä normalisoituu.

Syömishäiriöinen ei ole aina nälkiintynyt ja alipainoinen. Valtaosa heistä on joko normaali- tai ylipainoisia. Jos luonnollinen päivärutiini muuttuu syömiseen liittyvien asioiden vuoksi, siihen liittyy pakkoa, hallinnantunteen menettämistä, pelkoa, kieltäytymistä, itseinhoa ja ahdistusta, tilanne vaatii apua. Yksin ei pidä jäädä.

Jos olet huolissasi ystävästäsi, patistamalla tuskin saat häntä muuttamaan tapojaan. Ole kiinnostunut asioista hänen elämässään. Älä puhu hänen syömishäiriöstään ulkopuolisille, vain lähipiirillä on syytä tietää asiasta. Usein sairauden paljastuminen on syömishäiriöisen pahin pelko. Syömishäiriöiset saattavatkin etääntyä ystävistään. Anna ystävällesi aikaa, mutta ole silti hänelle olemassa. Perehdy sairauteen ja sen eri vaiheisiin, niin osaat suhatutua siihen paremmin. Sopivalla hetkellä kannusta ystävääsi ottamaan yhteyttä terveydenhoitajaan tai psykologiin. 

Tarkempaa tietoa syömishäiriöistä löydät täältä.

Täältä voit lukea sellaisten ihmisten tarinoita, jotka ovat toipuneet syömishäiriöstä.

Monet ovat kirjoitaneet kirjoja syömishäiriöistä.
Bell, Julia: Ahmatti 
Laura Hakala(toim): Siskonmakkarat
Matintupa, Tuuli: Lasilintu
Huovi, Hannele: Madonna
Sofi Oksanen: Stalinin lehmät 
Kaskiaho, Reija: Pientä purtavaa
Wilson, Jacqueline: Mieletön kalorikammo
Peggy Claude-Pierre: Syömishäiriöiden salainen kieli
Stella Gisela-Van dar: Lupa syödä
Emma Marjakangas: Ei yksin
Honkasalo, Laura: Siskoni, enkelinluinen tyttö
Ikonen, Asta: Mia & muutosten kevät (anoreksia
Koivunen: Jääprinsessa : anorektikon paranemiskertomus isän kertomana
Poutanen, Kira: Ihana meri
Puskala, Sirpa: Euroopan pehmeimmät huulet
White: Rakastaako kundit laihoja
Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys
Sofia Torvalds: Pakko laihtua
Riikka Pulkkinen: Vieras
Niina Repo: Pimeä huone
Anna Lassila: Popcornprinsessa
Linnea Parkkonen: 112 Vihaan itseäni
Marianne Käcko: Tapa minut, äiti! (Kuvaa äidin näkökulman)
Marya Hornbacher: Elämä kateissa
Julia Buckroyd: Anorexia ja bulimia








 

Uutiset & Tiedotteet

RSS-Uutiset

Settinetti somessa